Kun lapsen on aika aloittaa pyöräilyn opettelu, edessä on usein valinta kahden vaihtoehdon välillä: potkupyörä tai polkupyörä apupyörillä. Molemmilla voi oppia pyöräilemään, mutta ne eroavat toisistaan merkittävästi sen suhteen, mitä taitoja lapsi oppii ensin ja kuinka nopeasti siirtyminen oikeaan polkupyörään tapahtuu.
Apupyörät: tuttu ja turvallinen ratkaisu
Apupyörät ovat olleet pitkään se perinteisin tapa aloittaa pyöräily. Pieneen polkupyörään kiinnitetyt sivupyörät pitävät pyörän pystyssä, jolloin lapsi pääsee harjoittelemaan polkemista ilman kaatumisen pelkoa. Tämä tekee alkuvaiheesta useimmille lapsille turvallisuuden tunteen kannalta miellyttävän.
Apupyörien haaste on kuitenkin se, että ne antavat lapsen nojata pyörän sivupyöriin sen sijaan, että tasapaino kehittyisi luonnostaan. Apupyörillä ajanut lapsi oppii pyörän kallistuvan toiselle puolelle ilman, että se kaatuu, mikä on juuri vastakkainen kokemus kuin oikealla kaksipyöräisellä pyörällä ajaminen. Kun apupyörät poistetaan, lapsen täytyy usein opetella pois tästä nojailutavasta, ennen kuin tasapaino alkaa kehittyä.
Potkupyörä: tasapaino edellä
Potkupyörässä ei ole polkimia, joten lapsi liikkuu eteenpäin potkimalla jalat maasta. Tämä yksinkertainen ratkaisu on osoittautunut erittäin tehokkaaksi: lapsi oppii tasapainottamaan pyörän luonnostaan, koska jalat ovat koko ajan lähellä maata ja turvaverkko on kirjaimellisesti aina alla.
Pyöräliiton mukaan pyöräilyn haastavin taito opittavaksi on juuri tasapaino, ja se kehittyy parhaiten potkupyörällä. Kun lapsi siirtyy myöhemmin polkupyörään, hänellä on jo hallussaan kaksi kolmesta tärkeimmästä taidosta, tasapaino ja ohjaaminen. Jäljelle jää vain polkeminen, jonka lapsi oppii yleensä hyvin nopeasti.
Potkupyörällä voi aloittaa jo noin puolentoista vuoden iässä, kun taas apupyörillä varustettu polkupyörä on useimmille lapsille vielä liian suuri alle kaksivuotiaana. Potkupyöräilyn jälkeen lapset oppivat usein polkupyörällä ajamisen jopa alle kolmevuotiaina, ja monet ohittavat apupyörävaiheen kokonaan.
Mitä asiantuntijat suosittelevat
Nykyään selkeä enemmistö pyöräilyn asiantuntijoista, kuten Pyöräliiton, MLL:n ja Jyväskylän Pyöräilyseuran edustajat, suosittelee potkupyörää ensimmäiseksi pyöräksi. Myös markkinat kertovat saman tarinan: arviolta noin 70 prosenttia ensipyöriksi myydyistä pyöristä on potkupyöriä.
MLL:n mukaan potkupyöräilijä oppii ilman polkimia potkiessaan kuin itsestään, miten pyörää ei ohjata vain ohjaustankoa kääntämällä vaan myös kehon painolla kallistamalla. Tämä taito siirtyy suoraan polkupyörään, kun aika on.
Milloin apupyörät voivat olla oikea valinta
Apupyörät eivät ole vanhentunut ratkaisu, vaan niistä voi olla hyötyä tietyissä tilanteissa. Jos lapsi on temperamentiltaan arka ja haluaa aluksi henkistä tukea kallistumista vastaan, apupyörät voivat madaltaa kynnystä aloittaa. Myös silloin, kun lapsella on haasteita motorisessa kehityksessä, apupyörät voivat olla tarpeen.
Apupyörät kannattaa kuitenkin pitää vain väliaikaisena tukena ja säätää niitä vähitellen ylemmäs, jotta lapsi alkaa harjoitella tasapainoa eikä jää nojailemaan niihin. Mitä lyhyemmäksi apupyörävaihe jää, sitä nopeammin varsinainen pyöräilytaito kehittyy.
Vinkki: tavallisesta pyörästä saa potkupyörän
Jos lapsella on jo polkupyörä, siitä voi helposti tehdä väliaikaisen potkupyörän ottamalla polkimet pois ja laskemalla satula niin alas, että jalat yltyvät tukevasti maahan. Näin lapsi saa harjoitella tasapainoa oikealla pyörällä ilman erillistä välineostosta. Kun tasapaino on kehittynyt riittävästi, polkimet laitetaan takaisin ja harjoittelu jatkuu siitä mihin tasapaino jäi.
Lopuksi
Sekä potkupyörällä että apupyörillä voi oppia pyöräilemään, mutta potkupyörä rakentaa tärkeimmän taidon, tasapainon, alusta alkaen oikealla tavalla. Se tekee siirtymisestä polkupyörään sujuvampaa ja usein myös nopeampaa. Jos lapsi ei ole vielä aloittanut pyöräilyä, potkupyörä on nykyään ensisijainen suositus niin alan asiantuntijoilta kuin kokeneilta vanhemmiltakin. Ja jos lapsella on jo apupyörät, ne kannattaa pitää vain tilapäisenä tukena, ei pysyvänä ratkaisuna.